ESIPUHE:

Olemme olleet pitkään vetäytyneinä valokeilasta voidaksemme suunnitella suurta tavoitejulistustamme. Nyt olemme saaneet sen valmiiksi ja tuomme sen saataville koko Suomen Isänmaalliselle Kansalle, joka isoaa ja janoaa Sotilaallisen Isänmaallisuuden voimistavaa ja virvoittavaa kenttäjuomaa. Kohotamme säihkyvän miekkamme johtotähdeksi Isänmaalliselle Kansalle, joka pimeydessä vaeltaessaan on kaivannut Valoon Johdattajaa. Jotos on raskas, tie on pitkä ja maailma synkkä, mutta Valo on, ja Valoon voi päästä.

SUURI JULISTUS:

 

Sisäasioitten hoidossa tavoitteemme on kaikkien suomalaisten ottaminen mukaan järjestyksen valvontatyöhön. Korttelipartiot, asukaslautakunnat ja kansalaisvartijat ottavat tehtäväkseen suuren osan nykyisen poliisilaitoksen työstä. Nuorisoa varten on erityisiä nuorten järjestyksenvalvonta- ja sotilasnuorisoyhdistyksiä, joissa nuoret osaavien ohjaajien johdolla kasvavat vastuullisiksi rauhan vartijoiksi ja vapauden puolustajiksi. Näin he saapuvat asepalvelukseen jo kokeneina taistelijan alkuina, joiden käteen kivääri jo valmiiksi sopii. Asekoulutuksessa ei tällöin tarvitse hukata aikaa alkeiden opettamiseen, vaan asevelvollinen voi jo varusmiespalveluksen aikana hankkia korkean tason sotilaskoulutuksen.

Uskontokysymykset selvitetään sotilaallisen isänmaallisuuden hengessä. Sotilaallisen Isänmaallisuuden Suomessa kaikki papit ovat kenttäpappeja ja jumaluusopilliset tiedekunnat muutetaan kenttäpappikouluiksi. Niiltä osin kuin päätetään hyväksyä vierasperäisten uskontojen, kuten juutalaisuuden, muhamettilaisuuden, intialaisperäisten uskontojen tai ns. ortodoksikirkon uskonnonharjoitus Suomessa, näiden uskontokuntien piirissä toimivien pappien on oltava suomalaisissa kenttäpappikouluissa oppinsa saaneita, jolloin isänmaallinen aatteellistaminen sekä sotilaskoulutus kuuluvat luonnollisesti kenttäpappikoulun opetuskokonaisuuteen.

Ns. ”uskonnonvapaus” ei tietenkään tule kysymykseen, sillä viime aikoina ovat tapahtumat sekä Suomessa että ulkomailla osoittaneet, että uskonnolliset yhteisöt voivat toimia suojapeitteenä monenlaiselle epäisänmaallisuudelle, kuten selustasotatoimille ja soluttautumiselle. Siksi Suomessa on voitava varmistaa, että kansan enemmistö pitäytyy isiltä perityssä luterilaisessa uskossa ja että pienemmät tai vierasperäisemmät yhteisöt pysyvät isänmaallisten voimien valvonnassa. Riippumattomien uskonnollisten yhteisöjen perustajia tulee ainakin raskauttavien asianhaarain vallitessa voida rangaista kuolemalla. Esimerkiksi hirmutekokouluna toimivaa muhamettilaista ryhmää tai Venäjän hyväksi vakoilevaa ortodoksikristillistä seurakuntaa on pidettävä vihollissoluna ja sen jäseniä on kohdeltava kuten selustasta löytyvää sotilaspuvutonta vihollista kohdellaan kaikissa sodissa.

Oikeusasioissa on otettava huomioon Sotilaallisen Isänmaallisuuden erityistarpeet. ”Kansalaisten yhdenvertaisuuden” ja muiden sellaisten veltostuneille siviileille ominaisten periaatteiden on väistyttävä sotilaallisen kurin ja järjestyksen tieltä. Kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia, koska sotamies ei tietenkään voi olla kenraalin vertainen eikä kuoleman ansaitseva petturi ja karkuri voi olla henkensä isänmaan edestä uhraavan uskollisen ja rohkean sotilaan vertainen. Samalla kuitenkin on syytä muistaa, että rehdillä ja kyvykkäällä soturilla tulee aina olla mahdollisuus nousta korkeampaan arvoon sotilaallisin ansioin. Tämä koskee niin miehiä kuin naisia. Jokaisella asepalveluksen suorittaneella suomalaisella on oltava sotilasarvo, ja lain tulee yksiselitteisesti määritellä eri sotilasarvoihin kiinteästi liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Äänivaltaisia kansalaisia ovat vain asepalveluksen suorittaneet. Tosin, kuten edellä jo mainittiin, Sotilaallisen Isänmaallisuuden Suomessa suomalaiset ovat lapsesta asti mukana isänmaan ja yhteiskuntarauhan puolustamisessa. Tällöin on harkittava mahdollisuutta myöntää erivapautena kansalaisuus ja äänioikeus jo armeijaa käymättömille nuorille, jos he esimerkiksi korttelipartio- tai sotilasnuorisotoiminnassa osoittavat poikkeuksellista kyvykkyyttä.

”Siviilipalvelusmies” ei koskaan voi päästä Sotilaallisen Isänmaallisen Suomen kansalaiseksi, ainoastaan alamaiseksi. ”Siviilipalvelus” on välittömästi lakkautettava. Jos joku yrittää mielenosoituksin, kiihotuslehtisin tai muilla vastaavilla tavoin saada kansan mieltä käännettyä suosiolliseksi ”siviilipalveluksen” palauttamiselle, ojennettakoon häntä sillä ainoalla rangaistuksella, jolla isänmaansa petturia ja lahottajaa rangaistaan.

Entiset ”siviilipalvelusmiehet”, jotka ovat suorittaneet ”palveluksensa” silloin kun se vielä oli laillinen, olkoot ikuisiksi ajoiksi kansalaisuudesta, äänioikeudesta, vaalikelpoisuudesta ja viroista pois suljetut. Jos heistä joku on kaikkien odotusten vastaisesti saanut tärkeän työn yksityisessä elinkeinoelämässä, jatkakoon sitä ja maksakoon veronsa erityisellä rangaistuskorolla korotettuna. Muuten tulee tällaiset henkilöt ottaa valtion huostaan. Heidät viedään aluksi erityisille kokoomaleireille, joissa heidät järjestetään sotilaallisesti johdetuiksi joukko-osastoiksi. Näitä voidaan hyödyntää siellä, missä tarvitaan runsaasti ruumiillisen työn tekijöitä, esimerkiksi tulipalon jälkeisissä raivaustöissä. Luonnollisesti on huolehdittava siitä, että kenenkään ihmisen henki ja turvallisuus ei koskaan ole riippuvainen näistä henkilöistä. Saakoot he valtion varoista sellaisen majoituksen ja muonituksen, joka riittää heidän vaatimattomiin tarpeisiinsa. Kirjoja ja lehtiä älköön heille tällöin annettako, sillä monen kelpo nuoren miehen vei aikoinaan ”sivarin” lavealle tielle juuri jokin kirja, jota hän uskoi hyväksi ja syvälliseksi. On vain kohtuullista ja oikeudenmukaista, jos häneltä viedään tämänkaltaiset ajankulukkeet rangaistuksena siitä, että hän on nuoruudessaan pilannut isänmaallisen sielunsa niillä.

Kuolemanrangaistus kuuluu maailman luonnollisimpana asiana Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen keskeisiin tavoitteisiin. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa varten perustetaan pyövelinvirkoja, joita valvoo sisäministeriön alaisuudessa toimiva valtakunnanpyöveli. Alustavan suunnitelman mukaan maa jaettaisiin pyövelipiireihin maa- tai seutukunnittain. Lisäksi valtakunnanpyöveli tai hänen alaisuudessaan toimivat varapyövelit voisivat huolehtia koko valtakunnan edun kannalta merkittävien teloitusten toimeenpanosta.

Kuolemanrangaistusten toimeenpanossa on vältettävä asiatonta julmuutta, kidutusta ja pilkkaa, jotka ovat ainoastaan omiaan synnyttämään asiatonta ja yhteiskunnallisesti repivää sääliä ja myötätuntoa teloitettavaa kohtaan. Teloitusten on oltava juhlallisia ja surumielisiä tapahtumia ja niiden on pyrittävä nuorisoa kasvattavaan vaikutukseen. Myös teloitettavalle rikolliselle on annettava mahdollisuus osoittaa arvokkuutta kuoleman edessä. Kun surmaamme sotilaskarkurin tai asepalveluksen välttelijän, hänen tulee voida surmansa hetkellä ja sitä valmisteltaessa lunastaa rohkeudellaan takaisin se kunniansa, jonka on epäsotilaallisella ja epäisänmaallisella käytöksellään haaskannut pois.

Kuolemanrangaistusten toimeenpano tapahtuu sotilaallisen tehokkaasti ja teloitettavalle tuotetaan mahdollisimman vähän kärsimystä. Toisaalta kasvattava vaikutus edellyttää tiettyä näyttävyyttä. Siksi Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue on sillä kannalla, että suositeltavin teloitustapa on kuolema teloitusryhmän ampumana. Tällöin pelkurina tuomitulla on halutessaan mahdollisuus katsoa surmaa silmästä silmään ja todistaa olevansa sittenkin mies.

Sukupuoli- eli siitineloasioissa Sotilaallinen Isänmaallinen Puolue pyrkii käytännölliseen järkevyyteen turhaa kiihkoilua välttäen. Siitinelo kuuluu ihmisen perustarpeisiin, joten sitä tulee rajoittaa ainoastaan sotilaallisen isänmaallisuuden välttämättömyystarpeiden mukaan. Me Sotilaallisessa Isänmaallisessa Puolueessa olemme vakuuttuneita siitä, että miesten välisellä samansukuisten siitinelolla voi olla sotilaallista veljeyttä lujittavia vaikutuksia, ja toisaalta naisten välinen samansukuisten siitinelo on juuri miehille suunnatun siveettömyysviihteen suosittu aihe, joten surku olisi sitä ryhtyä kieltämään kieroutuneena yhdyselämän muotona. Siitinelokasvatuksen on keskityttävä valistamaan nuorisoa sellaisista menetelmistä, joilla siitineloon liittyvät sairausriskit voidaan välttää. Siveettömyysviihdettä edustavilla julkaisuilla ja tallenteilla on perinteisesti ollut epävirallinen, mutta tärkeä tehtävänsä sotalaitoksessa, joten puolueemme ei ole niitä kieltämässä. Niiden sisällön tulee kuitenkin tukea sotalaitoksen tavoitteita ja korostaa sotalaitoksen tärkeyttä myös vapaan ja nautinnollisen siitinelon takaajana.

Kansanvaltaa emme ole millään tavalla lakkauttamassa. Se, minkä puolesta isämme taistelivat, oli jota kuinkin nykyisen kaltainen tasavalta laitoksineen.Isänmaallisuutta teeskentelevät viholliset ja soluttautujat tyrkyttävät meille myrkkyä vitamiinina kaupitellen ”suoraa kansanvaltaa”, joka on kommunistien ja anarkistien keksintöä ja jonka nämä valehtelevat rappionkylväjät ovat varastaneet kommunisteilta ja anarkisteilta. Isänmaalle uhrinsa antaneiden veritodistajien ääni huutaa maasta kieltäen meitä antamasta periksi tälle kierolle houkuttelulle. Edustuksellisen kansanvallan on sankarien veri pyhittänyt; makeilevien viettelijöiden saastainen koura älköön pyhään koskeko. Se, mitä tarvitaan, on edustuksellisen kansanvallan puhdistaminen sellaisista äänestäjistä, jotka eivät ole veritodistajien uhrin arvoisia – pettureista, ”sivareista”, velvollisuuden kiertäjistä, valan rikkojista, siniristin päälle sontijoista. Meidän kansanvallassamme on yhä paikka jokaiselle puolueelle, joka sitoutuu isänmaallisiin, sotilaallisiin arvoihin. Me emme ole kieltämässä emmekä vainoamassa Vihreitäkään, jos he heittävät kommunistit ja ”sivarit” ulos puolueestaan ja vannovat tukensa Sotilaallisen Isänmaallisuuden arvoille hyväksymällä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen. Myös Vihreillä on paikkansa Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa, jos he tyytyvät ajamaan niitä asioitaan, joita he sotilaallisen isänmaallisen arvomaailman rajoissa voivat ajaa. Uskokaa meitä: sellaisia asioita on paljon. Emme vastusta vapautta, haluamme vain varmistaa, että vapaus kuuluu vain niille, jotka ovat sen arvoisia.

Sivistys-, opetus- ja tutkimusasioissa etusija on sotilaallisilla isänmaallisilla tavoitteilla ja tarkoitusperillä. Tämä asia on parhaiten esitettävissä aineittain ja aloittain.

Kemian alalla tavoitteena on kemiallisten taistelu- ja myrkkykaasujen sekä niiden vaikutustapojen perinpohjainen tuntemus. Samoin tärkeää on perehdyttää nuoriso räjähdysaineiden ja ruutien ominaisuuksiin ja opettaa se valmistamaan yksinkertaisista aineksista räjähteitä sekä mahdollisesti kemiallisia aseita. Suomalaisesta on tehtävä jo nuorena tehokas ja tuhoisa taistelija, niin että yhdenkin suomalaisen läsnäolo vihollisleirissä merkitsee viholliselle kuolemanvaaraa.

Fysiikan alalla viimekätinen tutkimustavoite on ase, joka tekee Suomesta ylivoimaisen maailman kaikkiin muihin maihin nähden. Tähän tarkoitukseen pyrimme perustamalla salaisen sotilaallisen tutkimuskeskuksen, jonka kaikki paperityö ja selonteot kirjoitetaan ja arkistoidaan mahdollisimman hyvällä suomen kielellä. Siinäkin tapauksessa, että vakoojat pääsevät käsiksi tutkimuskeskuksen arkistoihin, heidän on hallittava suomen kieltä voidakseen hyödyntää aineistoa. Tällä tavalla nostetaan suomen kielen arvovaltaa maailmalla, niin että suomen taidosta tulee ulkomailla yhä tärkeämpi.

Biologian sekä maa- ja metsätaloustieteen alalla tärkeintä on vähän tunnettujen ravintokasvien tutkimus ja hyödyntäminen. Tarkoituksena on vähentää suomalaisten riippuvuutta ulkomaisista ravintoaineista ja lisätä maamme itseriittoisuutta.

Kielitieteessä tarkoituksemme on luopua mahdollisuuksien mukaan kaikesta tarpeettomasta kuolleiden kielten tutkimuksesta. Sen sijaan tavoitteena on tehokas nykykielten tutkimus äänneoppia, murteita ja katukieltä painottaen. Myös tehokkaita kieltenopetusmenetelmiä kehitetään. Kielten oppiminen palvelee Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa ennen kaikkea sotilaallisen tiedustelun tarpeita. Jos Venäjälle lähetetään suomalainen tiedustelutoimija, joka peitetarinansa mukaan on syntynyt Ukrainassa ja asunut sittemmin Pietarissa, Suomella tulee olla kielitieteellinen osaaminen, jolla hänet opetetaan nopeasti puhumaan venäjää juuri tällaisen taustan mukaisella korostuksella ja sanavarastolla.

Ruotsin opetus on Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa pakko säilyttää nykyisellä tasolla. Tiedämme, että monet isänmaallisina mielellään esiintyvät tahot eivät tästä pidä, mutta suuri osa suomenkielisestä kirjallisuudesta on kommunistista ja maanpetoksellista, sitä vastoin isänmaalliset klassikot ovat merkittävässä määrin alun perin ruotsinkielistä suomalaista kirjallisuutta. Tästä syystä ruotsin kielen taito on kiistattomasti tärkeä Sotilaallisen Isänmaallisen Suomen kasvatuksellisten ja sivistyksellisten tavoitteiden kannalta. Ruotsin opetuksen apuvälineinä ja lukukirjoina käytetään yksinomaan isänmaallisia teoksia, kuten Johan Ludvig Runebergin, Zachris Topeliuksen ja Bertel Gripenbergin tuotantoa.

Matematiikassa korostetaan luonnollisesti tykistön tarpeiden mukaisia laskutehtäviä ja -menetelmiä.

Historian tutkimus on Sotilaallisessa Isänmaallisessa Suomessa tietenkin etusijalla kaikista ns. kansallisista tieteistä. Historia merkitsee luonnollisesti ennen kaikkea sotahistoriaa. Isänmaan kunniakkaiden sotien lisäksi tutkimuksessa ja opetuksessa on tarkoitus keskittyä myös suomalaisten soturien urotöihin vieraiden armeijoiden riveissä, koska tällainen tieto on omiaan lujittamaan kuvaa suomalaisten rohkeudesta ja sotilaallisesta kyvykkyydestä kansallisena piirteenä, jota tulee vaalia.