Kuolemanrangaistus kuuluu maailman luonnollisimpana asiana Sotilaallisen Isänmaallisen Puolueen keskeisiin tavoitteisiin. Puolueemme keskeinen toimintalinjaus on, että kuolemanrangaistuksen käyttöönottoon tulee pyrkiä. Siitä emme missään olosuhteissa tingi. Tämä on kuitenkin helppo sanoa, sillä todelliset ongelmat alkavat vasta sitten, kun kuolemanrangaistus otetaan käyttöön ja sen soveltamiselle luodaan lainsäädännölliset puitteet. Siksi on jo nyt alettava keskustella siitä, miten kuolemanrangaistuksen langettaminen ja täytäntöönpano käytännössä hoidettaisiin.

Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa varten perustetaan pyövelinvirkoja, joita valvoo sisäministeriön alaisuudessa toimiva valtakunnanpyöveli. Alustavan suunnitelman mukaan maa jaettaisiin pyövelipiireihin maa- tai seutukunnittain. Lisäksi valtakunnanpyöveli tai hänen alaisuudessaan toimivat varapyövelit voisivat huolehtia koko valtakunnan edun kannalta merkittävien teloitusten toimeenpanosta. Pyövelin tulee olla ainakin sotilaskoulutettu, hänen on oltava perillä vankeinhoidosta, ainakin omia työtehtäviään koskevasta lainsäädännöstä (varatuomarin tutkinto voi olla välttämätön), ja hänen on oltava myös perehtynyt teloitusmenetelmiin, erityisesti luotien vaikutukseen ihmiskehossa.

Kuolemantuomion langettavat käytännössä tavanomaiset oikeusistuimet. Oikeuslaitoksen korvaaminen sotaoikeuksilla on tietysti pitkän tähtäyksen tavoitteitamme, mutta kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa on turha sitoa sen toteutumiseen.Sen jälkeen vanki siirretään erityiselle kuolemaantuomittujen osastolle, tai mahdollisesti erityiseen kuolemanvankilaan. Tavanomaisten vankien kohdalla tavoitteena on periaatteessa yhteiskuntaan palaaminen ja kuntoutuminen. Vaikka olisikin periaatteessa mahdollista, että kuolemantuomiolla olisi pelotevaikutusta tavanomaisiin vankeihin, on otettava huomioon se vankeinhoidollisesti merkittävä mahdollisuus, että kuolemanvankien läsnäolo myös tavallisia vankeja majoittavassa rangaistuslaitoksessa vaikuttaa kielteisesti jälkimmäisten mielialoihin ja mielenterveyteen. Siksi esitämme, että kun kuolemantuomio on varmistunut, vanki siirretään erityiseen kuolemanvankilaan.

Kuolemanvankilassa odotusajan tulee olla niin lyhyt, että työnteko ei ole mielekästä. Tuomitun on valmistauduttava kuolemaansa muutama päivä, minkä jälkeen hänet viedään teloituspaikalle. On suotavaa, että teloituspaikka ei ole kuulomatkan päässä kuolemanvankilasta. Tuliaseiden pauke ja teloitettavan mahdollisen kuolinkamppailunsa aikana päästämät äänet ovat haitaksi muden kuolemanvankien mielialalle ja mielenterveydelle.

Suositeltava teloitusmenetelmä on sotilaallinen teloitus ampumalla. 5-10 miehen vahvuinen osasto surmaa teloitettavan ampumalla järeitä kiväärinluoteja teloitettavan sydämen tienoille. Kun teloitettava on kaatunut maahan, komennuskuntaa johtava aliupseeri menee aseistautuneena teloitettavan ruumiin luo ja laukaisee kaksi luotia teloitettavan päähän, periaatteessa yhden ydinjatkokseen ja toisen aivokoppaan. Tämän jälkeen lääkäri toteaa teloitettavan kuolleeksi. Ruumiin hautaamisesta huolehtivat teloitettavan sukulaiset noudattaen halutessaan valitsemiaan uskonnollisia muotoja. Ellei sukulaisia ole, teloitettava haudataan valtion varoin erityiselle kuolemaantuomittujen hautausmaalle.

Kaikenlainen ruumiin häpäisy ja muu asiattomuus on kiellettyä. Sellaiseen syyllistyvä teloitusosaston jäsen tulee erottaa osastosta välittömästi ja hänen sotilasarvonsa tulee alentaa. Teloitusosaston jäsenet eivät tarkkaan ottaen ole Suomen, vaan Kuoleman palveluksessa. Tämän on näyttävä teloitusosaston nimessä ja tunnusmerkistössä. Osaston jäsenten tulee kantaa vastuunsa arvokkuudella ja heidän on oltava tietoisia siitä, että kaikkien uskontojen ja kaikkien uskonnottomuuden muotojen kannalta Kuolema on ainoa todellinen Kaikkivaltias Majesteetti, jonka loukkaamisesta rangaistaan – milläpä muulla kuin hengen menetyksellä.

Teloitusosaston jäsen, joka yrittää laistaa velvollisuudestaan esimerkiksi ampumalla ohi, syyllistyy petokseen Kuoleman kaikkivaltiasta majesteettia kohtaan, ja tästä rikoksesta on häntä itseään rangaistava ainoalla mahdollisella tavalla. On harkittava, pitäisikö teloitetun ruumiin turmelemiseen (hautarauhan rikkomiseen) syyllistynyttä teloitusosaston jäsentä samalla tavalla rangaista rikoksesta Kuoleman Majesteettia kohtaan. Kuoleman palveluksessa oleville miehille kuuluu Kuoleman vakavuus.

Miesten tunnuslause voisi olla esimerkiksi Eläköön Kuolema, jonka he asianomaisissa tilanteissa huutaisivat, esimerkiksi valmistautuessaan teloittamaan tuomitun.

Rikokset, joista kuolemanrangaistus langetettaisiin:

* Kuoleman Kaikkivaltiaan Majesteetin häpäisy, ks. edellä.

* Suomen sotilaan murhaaminen (entisten ns. siviilipalvelusmiesten surmaamisesta ei tietenkään tule ketään teloittaa, mutta siitä tulee määrätä asiallisen pituinen ankara vankeusrangaistus – rankaisemmehan me esimerkiksi eläinrääkkääjiäkin)

* Valtiopetos tai maanpetos taikka näiden valmistelu

* Sotalaitoksen kaluston tahallinen vahingoittaminen. (Sotalaitoksen kalustoksi lasketaan myös esim. voimantuotantolaitokset, sähköverkko ym.)

* Sotilaskarkuruus ja sotilaskarkuruuden edistäminen (esimerkiksi mielenosoitukset ns. siviilipalveluksen palauttamisen puolesta)

* Ns. siviilipalvelusmiehen kuuliaisuusrikos, esimerkiksi entisen siviilipalvelusmiehen poistuminen pakkotyölaitoksesta, jossa hän suorittaa pakkotyövelvollisuuttaan. Jos siviilipalvelusmiehen hallusta löytyy aseita, tämä on maanpetoksellisen toiminnan valmistelua (siviilipalvelusmiehen tulee aina olla aseeton, koska ainoa syy, miksi hänellä voisi olla aseita, on valtiopetoksen tai maanpetoksen valmistelu: koska hän ei voi käyttää aseita Suomen armeijan sotilaana, hänen aseensa on ilmeisestikin tarkoitettu Suomen armeijaa vastaan käytettäviksi), jolloin kuolema tietysti on ainoa kyseeseen tuleva rangaistus.